Vierailijapostaus: Luotanko vai epäilenkö?

Tässä vierailijapostauksessaan tohtori Saara Lilja ja professori Arto O. Salonen kirjoittavat pari sanaa pysyvyydestä sekä luottamuksesta. 

Luonto on pysyvyyden esikuva. Vuosi toisensa jälkeen kallio kannattelee ja kevätpuro solisee. Siksi voi luottaa, että aurinko nousee taas huomenna.

Kallio on pysyvyyden järkähtämätön ilmentymä. Se on perusta, joka on kestänyt vuosituhansien mukanaan tuomat vaihtelut. Kun on riittävästi vakautta elämässä, uskaltaa luottaa, että elämä kantaa myös silloin kun olosuhteet muuttuvat.

Luottamuksen vastavoima on epäilys. On hyviä syitä epäillä, että huonosti meidän käy. Elämän perusta on murtumassa. Ilmasto muuttuu ensimmäistä kertaa ihmisen vuoksi. Lajit katoavat ennennäkemättömällä vauhdilla – nekin ensi kertaa ihmisen takia. Pitäisi kääntää suuntaa – alkaa elämään toisella tavalla kuin tähän asti.

Paradoksi on siinä, että luottamus saa voimansa pysyvyydestä, mutta hyvä tulevaisuus edellyttää muutosta. Luottamus hyvään tulevaisuuteen rakentuu siitä, että oppii erottamaan toisistaan ne asiat, joiden pysyvyyttä tulee vaalia ja ne, joiden täytyy muuttua. Molempia tarvitaan – pysyvyyttä ja muutosta.

Olemme osa miljoonia vuosia vanhaa luontoa ympärillämme. Osaammeko kuitenkaan arvostaa lähimetsän silokalliota tai oman kylän läpi virtaavaa puroa, jossa mustarastas ruokailee vesirajassa? Se, että pysähtyy katsomaan kevätkynsimön varjoa kivenpinnalla, saa luottamaan, että aurinko paistaa huomennakin.

Osaksi suurempaa -taidehetkissä keskustellaan Saara Liljan valokuvateoksien virittäminä kestävästä elämästä. Keskiviikkona 7.2.2024 klo 18 taidehetken teemana on Luottamus. Tervetuloa innostumaan ja innoittumaan. Tilaisuudessa on pieni kahvi- ja mehutarjoilu. Voit lukea Taidehetkestä lisää täältä.