Tekstiilitaiteilija maalaa ompelukoneella

Tikkurilan tulevan kirkon kirkkotekstiilit suunnitteleva Helena Vaari työstää teostensa ideoita myös puutarhaa hoitaessa ja metsäretkillä. Kokeneen kirkkotekstiilitaiteilijan mukaan Tikkurilan suunnitteluprojekti on erityinen, sillä uusia kirkkoja rakennetaan harvoin.

- On kiinnostavaa, millaiseksi kirkkotilan kokonaisuus muotoutuu hienoine taiteineen. Haastavaa on, että tilaa, johon suunnittelee ei ole vielä nähnyt valmiina. Olen kyllä käynyt kirkkosalissa, mutta siellä oli vielä paljon rakennustelineitä. Sen jo hahmotti, että katto oli korkealla ja siitä tulee hieno.

Vaari tekee ja ompelee suunnittelemansa tekstiilit itse.

-Tekniikkani on oikeastaan maalausta ompelukoneella. Langat ja kankaat ovat värejäni. Osa tekniikkaa on pitsi. Pitsiä on perinteisesti käytetty osana kirkkotekstiilejä, muttei siten, kuin olen ajatellut Tikkurilan kirkossa käyttää. Betoniseinään voi tuoda keveyttä pitsin olemuksella, ja niin, että liturgiset värit tulevat esille.

Kun Vaari 30 vuotta sitten aloitti kirkkotekstiilien tekemisen, kiinnostivat häntä erityisesti sittemmin omaksi tyyliksi juurtuneet keskiaikaiset tekniikat, applikaatio ja taidekirjonta - tämän päivän työvälineillä toteutettuina.

-Olen lähtenyt keskiaikaisista tekniikoista, mutta työ tekijäänsä neuvoo ja tämä kehittyy koko ajan. Tekniikkojen vapaa yhdistämismahdollisuus kiehtoo, kaikki muodot ovat mahdollisia näillä, kun vaikkapa kankaan kudonnassa on sidottu pystysuoriin ja vaakasuoriin linjoihin. Mahdollisuudet tehdä symboliikkaa ja kuvia ovat loputtomat.

Kaikki lähtee liikkeelle luonnoksesta. Se inspiroi ja kertoo, mitä kannattaa tehdä. Tekniikka kulkee suunnittelussa mukana, mielessä pyörii mietintä, mitä lankaa tai kangasta käyttää. Kun ne sitten ottaa esiin, alkaa työ elää. Taiteilija ei oikein voi laittaa työtään vapaa-ajallakaan täysin hyllylle.

- Usein alitajunta työstää työn alla olevia projekteja puutarhaa laittaessa ja luonnossa kulkiessa. Välillä metsäretkeni venähtävät pitkiksi, kun kuvaan luonnon yksityiskohtia, joista tulee aiheita ja ideoita myös kirkkotekstiileihin.

Kirkkotekstiilit ovat sakraaliraidetta, mutta samaan aikaan käyttötekstiilejä, joiden pitää kestää kymmeniä vuosia. Suunnittelussa täytyy ottaa huomioon ergonomia, millaisia ne ovat pitää päällä. Ihmisen yllä tekstiili kuin tekstiili joutuu koville altistuessaan hielle ja meikkivoiteelle, kirkkotekstiilien uhkana ovat myös esimerkiksi steariini ja ehtoollisviini.

-Luotan kuitenkin vahtimestareiden ja suntioiden ammattitaitoon hyvässä huollossa sekä säilytyksessä - ne takaavat pitkäikäisyyden. Likaisuus ja ryppyisyys eivät muutenkaan sovi kirkkotekstiilin arvolle.

Vaari on jo tähän mennessä ehtinyt suunnitella likemmäs 300 kirkkotekstiiliä. Miten tällainen työ aikoinaan valikoitui ammatiksi? Taiteilija joutuu hetken ajan miettimään.

-Ehkä en heti ajatellut tätä ammatiksi, vaan ajatus syntyi vähitellen. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut käsitöistä, kuvaamataiteista ja uskonnosta. Olikohan jokin etiäinen, kun juuri nämä kolme ainetta olivat koulussa kymppejä? Ehkä myös puoliksi Hämeessä, puoliksi Karjalassa olevat juureni vaikuttavat tässä, karjalaisille rouville on käsillä tekeminen ollut perinteisesti tärkeä osa kulttuuria.

Kuva: Seppo Sirkka

Lisää tekstiilitaiteilija Helena Vaarista: 
https://www.youtube.com/watch?v=dhv7notMt3k
www.helenavaari.fi https://www.instagram.com/helenavaari/ https://www.facebook.com/taiteilijahelenavaari/