"Ota vastaan katumuksen merkki"

Laskiaisen jälkeisenä keskiviikkona, tuhkakeskiviikkona, luterilaisissa kirkoissa ympäri maan vietetään jumalanpalvelusta, josta käynnistyy pääsiäiseen valmistava paaston aika. Mutta mitä tuhkakeskiviikon messussa oikein tarkkaan ottaen tapahtuu? Ja mikä rooli tässä kaikessa onkaan tuhkalla, paastolla tai katumuksella? Teologian maisteri Saara Alamäki avaa tässä postauksessa tuhkakeskiviikon traditioiden muotoutumista läpi vuosisatojen ja sitä, mitä ne meille nykyihmisille voivat aivan käytännössä olla.

Tuhkakeskiviikon jumalanpalveluksen erityispiirre on tuhkalla merkitseminen. Seurakuntalainen voi polvistua alttarin äärelle ja pappi tekee hänen otsalleen tuhkan ja öljyn seoksella ristin ja lausuu ”Ota vastaan katumuksen merkki”.

Katumuksen ja paastoamisen aika on ollut jo varhaisista ajoista asti kristittyjen tapa valmistautua kirkkovuoden suuriin juhliin, kuten Kristuksen syntymään sekä ristin ja ylösnousemuksen pääsiäiseen.

Paastolle on monia erilaisia tapoja ja kristityt eri kirkkokunnissa sekä eri maissa paastoavat omalla tavallaan. Paaston aikana ihminen tekee elämässään tilaa rukoukselle ja sitoutuu kulkemaan kohti Kristuksen kanssa kohti hänen ristinkuolemaansa ja sen jälkeen koittavaa pääsiäisen riemua.

Tikkurilan kirkossa vietetään tuhkakeskiviikon messua 5.3.2025 klo 19 ja viime vuoden tapaan kahdella kielellä, suomeksi sekä ruotsiksi. Kirkko on puettu violetteihin tekstiileihin ja kirkon ikkunoissa loistaa violetti väri. Violetti on kirkossa katumuksen, odotuksen ja valmistautumisen väri.

Juuret Raamatussa

Tuhkakeskiviikon messu on ehtoollisjumalanpalvelus, jonka erityispiirteenä on otsaan piirrettävä tuhkaristi. Tuhkan tai muuhun likaan liittyvä symboliikka nousee Raamatun teksteistä ja sen ajan historiasta. Esimerkiksi toisessa Samuelin kirjassa (2. Danielin kirja, 1:2 ja 13:19) pään päälle levitettävä lika yhdistetään surun kokemukseen. Toisaalla, Danielin kirjassa tämä lika tai maan tomu yhdistetään rukoukseen;

Minä käännyin Herran, Jumalani, puoleen armoa pyytäen, paastosin, pukeuduin säkkivaatteeseen ja istuin maan tomussa. (Daniel 9:3)

Voidaan ajatella, että tämä tuhkan sirotteleminen pään päälle on osittain näidenkin tekstien muovaamana tullut nykypäivään katumuksen ja rukouksen symboliksi. Historian aikana perinne on mukautunut alueellisesti ja nykyään läntinen kristikunta viettää tuhkakeskiviikon jumalanpalveluksia pääsiäispaaston aluksi. Joissakin kirkkokunnissa tuhka voidaan ripotella seurakuntalaisen pään päälle, mutta Suomessa evankelis-luterilaisen kirkon tapa on otsaan tuhkasta ja öljystä tehtävällä seoksella piirrettävä risti. Pappi tai muu tuhkaa jakava lausuu samalla ”ota vastaan katumuksen merkki”.

Paaston aika

Tuhkaristi sekä jumalanpalveluksen tekstit, rukoukset ja virret johdattavat kävijän katsomaan ylös kohti sovittajaa, Jeesusta. Seurakuntalainen saa pyytää tukea uskoonsa, nöyryyttä ja armahdusta valmistautuessaan alkavaan paaston aikaan.

Mitä tässä paaston ajassa tulisi sitten huomioida? Kristillinen paasto tarkoittaa monia asioita, eikä se rajoitu ainoastaan tietyistä ruoka-aineista pidättäytymiseen. Paaston aikana yritämme jättää elämästämme turhia asioita vähemmälle ja keskittyä Jumalaan sekä lähimmäistemme rakastamiseen.

Paastossa raivataan tilaa rukoukselle, hiljentymiselle, Jumalan sanalle sekä esimerkiksi jumalanpalveluselämään osallistumiselle. Ruokapaasto on siis hengellisen paaston tuki, ei pääasia. Esimerkiksi jos valmistaa yksinkertaisempaa ruokaa, voi säästyneen rahan tai ajan lahjoittaa toiselle ja siten toteuttaa aineellista tai aineetonta diakoniaa. Paasto on mahdollisuus, joka voi parhaimmillaan rikastuttaa elämää erityisesti hengellisesti, mutta myös ruumiillisesti.

Osana perinnettä

Jumalanpalveluksessa Tikkurilan kirkossa uusi ja vanha kohtaavat. Vanhan jumalanpalvelusperinteen kanssa yhteen kietoutuu nykyajan arkkitehtuuri ja tässä ajassa elävät rukoilijat sekä toimittajat. Tuhkakeskiviikko on erityinen jumalanpalvelus, mutta myös muutoin paaston aikana ja tietysti pääsiäisenä on kirkossa monia jumalanpalveluksia ja muita tapahtumia, jossa voi osallistua tähän pitkään, kristittyjä yhdistävään perinteeseen. 

Kuvat: Aarre Ormio/Kirkon kuvapankki ja Saara Alamäki