Monenlaiset muistot kirkosta ulottuvat eri vuosikymmenille

Kuva: Vantaan seurakuntien arkisto, kuvaaja tuntematon

Liikuttavia, ihania, hupaisia, hartaita, erikoisia. Muistoja Tikkurilan vanhasta kirkosta on kerrottu ja lähetetty meille eri vuosikymmeniltä. Tässä maistiaisiksi niistä poimintoja, mutta muistoja saa yhä lähettää tähän blogiin tai osoitteeseen tikkurilantaivaanalla@gmail.com.

"Muutimme Amerikasta Suomeen.Tikkurilan kirkon kirkonkellot olivat suuri ihme pojalleni. Niitä piti kiirehtia katsomaan sunnuntaiaamuisin. Jäätiin sitten jumalanpalvelukseenkin saman tien."

"Nuorimmaiseni soitti ystävänsä kanssa usein jumalanpalveluksissa. Keskimmäinen ja hänen puolisonsa vihittiin siellä, vanhinpamme nuorimmainen kestettiin siellä. Kerran sormuksestani tippui timantti lattialle, eikä sitä löytynyt. Paljon muistoja Tikkurilan kirkosta muutoinkin, kun asuimme Tikkurilassa."

"Tulee negatiivisempi muisto, mutta muisto silti... Vuonna 2012 Varian pakollinen joulukirkko ennen lomalle pääsyä, 20 minuutin jälkeen alkoi pää kipu, josta 10min päästä hengen ahdistusta. Loppuun asti olin ja raitis ulkoilma helpotti pikku hiljaa :( ja ei en vihaa kirkkoja"

"Joulukirkko Jokiniemen koulun oppilaiden kanssa vuosia sitten, en muista vuotta (seurakunnan työntekijät olivat pukeutuneet mm. tallin eläimiksi). Kirkkoon tutustumisretki samaisen koulun oppilaiden kanssa, mutta toisena vuonna. Ihania lasten tilaisuuksia."

"Meidät vihittiin Tikkurilan kirkossa 3.4.1971. En kovin paljon muista tapahtumasta, kun jännitin, että pyörtyykö sulhanen viereltäni. Hänellä oli kuumetta n.40 astetta. Kai me myöntävästi vastasimme, kun olemme edelleen onnellisesti yhdessä. Silloin ei vielä tallennettu tapahtumia kännyköillä yms vekottimilla. Muutimme 1.4.1971 Helsingin pitäjään, Hiekkaharjuun. Oli niin hyvät yhteydet sähköjunalla Helsinkiin. Olimme myös Vantaan kauppalassa ja sitten Vantaan kaupungissa - yhteensä kaikkiaan kahdeksan vuotta.
Kävimme 7-8 vuotta sitten lapsenlapsemme kanssa useita kertoja seurakunnan lapsille tarkoitetussa kerhossa. Se ei ollut kirkkosalissa, mutta jossain siinä lähellä.
En muista näkyikö kirkko ennen uutta asemarakennusta junaan ohi kulkiessa, mutta kyllähän se mieleen tuli niiden yli 30 vuoden aikana, kun siitä päivittäin ohi kulki.
Kyllähän se haikealta tuntuu, kun joudutaan purkamaan."

"Olin toimiston puolella koulun 8.luokan työharjoittelussa ja kävin myös isoskoulutuksen kirkon tiloissa. Ikimuistoisin muisto siitä oli kopiokone, jossa oli mustetta. Ja joka sotki ajoittain kaikki paikat. Varmaan oman rippikoulunkin kävin, tosi olin leirillä ja konfirmaatio tapahtui Pitäjän kirkolla."

"Tuo on niin tuttu paikka... onhan mut siellä kastettu , käyty kuorossa, kokkikerhossa,,,, riparijuttuja...."

"Tyttäremme kaste kirkossa 2004 ja juhlat seurakunnan tiloissa. Perhekerhossa käytiin ahkerasti. Samoin joululauluja on laulettu monta kertaa. Ihania muistoja"

"...Lapseni olivat mukana partiolippukunta Tikkurilan Sinisten toiminnassa. Liityin itsekin Tikkurilan Partiotukeen ja toimin sen puheenjohtajana 11+2 vuotta. Kokoonnuimme kokouksiin ja talkoisiin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, kirkon alakerrassa. Olimme Aikuisten kerhohuoneessa tai Takkahuoneessa, joskus myös ruotsinkielisen seurakunnan puolella. Perinteiset partiolaisten joulumyyjäiset pidettiin joko kirkon sisääntuloaulassa, kahviossa tai viimeisinä vuosina alakerrassa. Se oli vuoden kohokohta ja siihen panostettiin koko syksy. Valmisteluihin kokoonnuimme yhdessä lippukuntalaisten kanssa alakerran tiloihin.
Myös monen lupauksenantotilaisuuden kahvitarjoilu toteutettiin kahviossa joskus alakerrassa. Se kuului Partiotuen toimintaan.
Tehtäväni vaati silloin tällöin käyntiä alakerran tiloissa, josta syystä minulla oli usean vuoden ajan kirkon yleisavain. Vartiointi oli todella tehokasta, jokaisella käyntikerrallani tuli tuttu vahtimestari moikkaamaan. Partiotuen käytössä oli kaksi isoa kaappia erilaista askartelu-, arkisto-, arpajaisvoitto- ja kahvinkeittotavaraa. Kirkon toimitilojen sisäilmaongelmien vuoksi siivosimme kaikki tavarat pois, tärkeimmät ja ”arvokkaimmat” puhdistimme ja pakkasimme hyvin toimitettaviksi puhtaisiin säilytystiloihin..."

"Den är min kyrka! Olen käynyt iltariparin siellä 70-luvulla. Tuntui tosi raskaalta tulla istumaan sinne, mutta kun kaverit tulivat, niin tulin minäkin."

"Ensimmäinen kokemus kirkosta oli varmaan kasteesta, mutta siitä en muista mitään. Olen käynyt rippikouluni siellä. Mikä on jäänyt mieleen, on ehkä, että kanttori, joka soitti ylä-ääniä ei kuullut niitä, mutta me muksut kyllä kuultiin. Se on ehkä hauskin muisto tästä kirkosta."

"Olen laulanut seurakuntatalon, silloin ei puhuttu kirkosta, avajaisissa. Vuosi oli ilmeisesti 1956, oli talvi, lunta ja pakkasta. Kävin Simonkylän kansakoulua ja olin 8-vuotias. Asuimme Ilolassa ja juhlaan tulin äitini kanssa. Laulamaani laulua en enää oikein muista, mutta tähdistä se kertoi. Ei ollut ihan niitä tavallisia joululauluja, joita siihen aikaan laulettiin. Saattoi olla Tuol on tähtönen taivahalla, tai Taivahalle syttyi juuri tähti kirkas, tähti suuri. Simonkylän koulun kotitalousopettaja minua pyysi ja myös harjoittelin hänen kanssa koulun ruokalassa. Itse esitystä en muista, mutta muista suuren tilan missä juhla oli."

Kuva: Kirkkoherra Arvo Liesmaa kirkon takapihalla 1960-luvulla. Oikealla asuntosiipi.
"Kirkko on tärkeä, koska se on lähellä asuinpaikkaani. Oli tosi surullista, kun toiminta loppui täällä, mutta onneksi Olotilassa on ollut jumalanpalveluksia. On tosi kiva, että uutta kirkkoa suunnitellaan. Tosi hyviä saarnoja olen saanut kuulla ja muutenkin toiminta on ollut ihan rakentavaa ja hyvää."

"Lapseni oli kaksivuotias, kun tulin pienten lasten kerhoon. Aikuiset puolestaan tutkivat kirkolla Raamattua. Musta oli ihana, että löytyi paikka, jossa opiskella Suomea ja sitä miten täällä ollaan ja kivoja ystäviä. Lapsilla oli hauskaa keskenään, kun he olivat saman ikäisiä... Musta oli ihana, että mulla oli täällä paikka, enkä ajatellut, että jonain päivänä olisin siellä myös töissä."

"Aikanaan mukulamessut vetivät sankoin joukoin ihmisiä Tikkurilan kirkkoon. Toiminnallinen messu sisälsi mukavaa tekemistä erityisesti perheen pienimmille, mutta mukaan mahtui vauvasta vaariin.Mieleeni on jäänyt erityisesti innokkaat lapset, jotka lauloivat reippaasti tuttuja lastenvirsiä.
Messun jälkeen oli mukava siirtyä ulos kirkon pihalle jäätelö- ja mehutarjoilulle ja vierailipa pihalla joskus jopa oikeita pupuja, joita oli kiva lasten silitellä.
Joulun aikaan mieleenpainuvinta oli koko työyhteisön voimin järjestettävä jouluvaellus, joka toteutettiin näytelmänä, jossa jokaisella oli oma roolinsa.Koko kirkkosali oli käytössämme ja yleisö sai seurata näytelmää alkaen kahviosta aina urkuparvelle asti. Koko kirkko oli yhtä suurta joulunäytelmää."

Vanda svenska församlingin entinen kirkkoherra Ilkka Turkka on puolestaan laittanut paperille paljon ja eläviä muistoja. Itse kirkkorakennus sokkeloineen je eri suuntaan johtavine portaineen tuntui kirkkoherrasta hankalalta ja epäesteettiseltä, mutta työntekijät tekivät siitä hänelle viihtyisän:
"Kirkkoherran virkaan päästyäni huomasin myös kansliatilojen saavan kukkansa niin
ruukuissa kuin maljakoissa. Kanslistit kertoivat, että Maija Lehtimäki, siivooja hoitaa ne.
Olinhan minä Maijan tavannut, mutta vasta neljän vuoden kuluttua oivalsin, että hänhän on kirkon henki, talon henki, elävöittäjä. Yhä harmittaa, etten riittävästi osannut hänelle ja muille kertoa, miten juuri hänen toimensa tekivät kirkosta, toimistoista lähes kauniin, lähes käyttökelpoisen. Siellä saattoivat töiden tekijät viihtyä
...Jos oikein sakeasti tuprutti lunta, saatoin Aarne kanssa jutella hetken tupruttavasta. Mutta lumisateen lakattua ei portailla lunta koskaan voinut todeta. Aarne Lehtimäki piti huolen, etteivät pipit ja papit ainakaan lumeen tai jäähän liukastuisi kansliaan tullessaan."

Kuva: Anja Kuusimurto bongasi tänä vuonna veikeän enkelinmuotoisen pilven kellotornin yllä.

Kommentit

Suositut tekstit