Soili Pohjalainen: Sukupolvien perintö ja huumori pysyvät
Tikkurilan kirkolla pohditaan Naistenpäivän tapahtumassa la 7.3. klo 17– 19 sitä, millaista on olla Silmukkana sukupolvien ketjussa. Kirjailijavieras Soili Pohjalainen kertoo tilaisuudessa muun muassa kirjailijuudesta ja sukupolvista. Kysyimme Soililta jo etukäteen hieman aiheesta.
Millaista odotat naistenpäivän tilaisuudesta kirkolla?
–Toivon mukavaa ja rentoa tilaisuutta, jossa ihmiset voivat hetkeksi pysähtyä kirjakeskustelun ja hyvän musiikin äärelle, nauttia kupillisen tai kaksi kahvia, kuulla muiden kokemuksia, ehkä jakaa omansa, oivaltaa jotain tai muistaa jotain hyvää, jota on itse saanut aiemmilta sukupolvilta.
Millainen on äitien ja tyttärien välinen ihmissuhde?
–Usein hyvin läheinen, rehellinen ja rehellisen raaka. Äiti on tärkeä ja ensimmäinen naisen malli tyttärelle. Äiti näyttää, miten tässä maailmassa ollaan äitinä ja naisena. Tyttären tehtävä on luoda oma tapansa olla ja pohtia, mitä hän haluaa viedä eteenpäin ja mistä piirteistä ja tavoista pyristellä irti.
Miksi se suhde on usein jännitteinen?
–Kun asutaan, eletään ja kasvetaan yhdessä, on mahdotonta
ylläpitää kulisseja. Kaikkein läheisimmille ihmisille uskaltaa näyttää
itsestään myös ne ei niin mairittelevat puolet. Äidin seurassa aikuinen tytär
helposti vähän taantuu, eikä silloin tarvitse olla niin reipas ja ihana ja
joustava kuin muiden ihmisten kanssa. Äidille voi sanoa, jos ottaa päähän.
Miten sukupolvien perintö on innoittanut sinua kirjailijana?
–Sukupolvien perintö on mukana kaikissa romaaneissani.
Sukupolvien perintö vaikuttaa paljon siihen, minkälaisia ihmisiä meistä tulee
ja minkälaista elämää haluamme rakentaa. Se voi vaikuttaa joko haluna jatkaa
perinteitä tai päätöksenä tehdä toisenlaisia valintoja kuin aiemmat sukupolvet.
Miten edellisten sukupolvien perintö muokkaa meitä? Pääseekö siitä edes eroon, vaikka haluaisi?
–Lapsuus ja lapsuuden kokemukset muokkaavat meitä paljon. Lapsuus on niin ainutkertaista aikaa ja meitä hoivaavilla ihmisillä valtava merkitys loppuelämämme kannalta. En kuitenkaan usko, että lapsuus määrittäisi meille jonkinlaisen ennalta määrätyn kohtalon. Lapsuus antaa tietynlaiset eväät, mutta voimme onneksi myöhemmin vaikuttaa itse siihen, mihin suuntaan haluamme elämässä kulkea.
Mitä haluaisit itse välittää edelleen sukupolvien ketjussa?
–Minulla on kaksi aikuista tytärtä. On ollut tosi hienoa
huomata, miten rohkeita ja oman näköistä elämää eläviä heistä on tullut -
perintötekijöistä ja saamastaan kasvatuksesta huolimatta! Olen varmasti
siirtänyt heille eteenpäin huumorin lahjaa. Nauru auttaa yllättävän moneen
asiaan, ja usein pelottavat asiat hiukan kutistuvat, kun niitä katsoo uudesta,
vähän koomisesta kulmasta. Haluaisin välittää tyttärilleni myös sellaista
viestiä, että on ihan ok joskus kompastella ja alittaa oma rima, että ihan joka
hetki ei tarvitse yrittää olla ihan hirveän hyvä, kehittyä ja tsempata ja
kasvaa ihmisenä.
Millainen päivä itsellesi on naistenpäivä? Mitä ajatuksia se herättää?
–Luultavasti en saa naistenpäivänä ruusua, ja hyvä niin,
koska en oikein tiedä, miten sellaiseen suhtautuisin. Fiilikset ovat siis
kahtalaiset. Naisten oikeuksien ja mahdollisuuksien edistäminen kaikkialla
maailmassa on tietysti tärkeä asia. Ihan arkisella tasolla toivon, että
sellaiset asiat, joista tytöt ja naiset ovat usein kiinnostuneita, nähtäisiin
arvokkaina ja merkityksellisinä, mukaan lukien kaikki pinkki ja söpöys ja ihana
höpsötys.



Kommentit
Lähetä kommentti