Puretusta kirkosta poimittu kello sai kiiltonsa takaisin – ja pian se kumahtelee uudessa kirkossa
- Kellossa olevien kultamustien ornamenttien tekstit on palautettu pinnoitusmateriaalilla mahdollisimman hyvin. Nyt kello on siinä alkuperäisessä asussa, jossa se on tullut tehtaalta Wienistä vuonna 1969, Nummelin kuvailee.
Nummelin kävi ennen kellotornin purkamista tutkimassa tapulin ja otti silloin kelloista ääninäytteet. Niiden perusteella päädyttiin siihen, että vanhoista kelloista yksi voitaisiin liittää uuteen kirkkoon tulevaan kellopeliin. Toinen kelloista puolestaan sulatetaan materiaaliksi tulevan tornikellopelin 29 uuteen kelloon Fonderia Allanconin kellovalimossa lähellä Milanoa. Tyypillisesti kirkonkellojen materiaali on pronssia, joka koostuu kuparista ja tinasta.
Kirkkoon tuleva tornikellopeli on kartionmuotoisista eri sävelkorkeuksille viritetyistä kelloista koostuva soitin, jota soitetaan mekaanisella koskettimistolla ja pedaaleilla urkujen tavoin. Suomessa aivan vastaavia kellopelejä ei Nummelinin mukaan ole.
- Tässä tehdään meidän oloissamme uusi uskalias ja valtava harppaus. Ihmiset eivät tiedä, että kirkonkellot voivat kuulostaa näin kauniilta. Kellopeli kuuluu hyvin, mutta soi harmonisesti ja lempeästi.
Nummelin on harvoja alan asiantuntijoita maassamme. Miehellä on itselläänkin kellopeli ja koti muutenkin keräiltyjä kelloja täynnään. Hän kertoo kehitelleensä kelloihin uudenlaisia automatiikkaratkaisuja, jotka sopivat hankaliin pohjoisiin sääoloihin ja vanhoihin sekä hauraisiin kellotapuleihin. Nummelin on opetellut myös kellojen valamista. Kiinnostus kelloihin lähti liikkeelle jo varhain, aluksi kirkkorakennuksista.
- Ekat kirkkokuvat minusta ovat Pietarinkirkossa, niissä olen tuttipullo suussa. Sitten sain lahjaksi pienen laivakellon, jolle rakensin legoista ympärille kirkon. Nykyisen kokoelmani suurin kello painaa 1200 kiloa.
Kuva: Supavit Nummelin
Kommentit
Lähetä kommentti